Venäjän presidentin Dimitri Medvedevin vierailu Suomeen on uutisissa saanut paljon palsta- ja ruututilaa. Suomen valtionjohdon tulee pitää hyvät yhteydet Venäjän valtionjohtoon, tämän ymmärtää jokainen. Venäjällä on monessa asiassa paljon parantamisen varaa. Sananvapautta ei juuri ole, äänestysten tulokset ovat äärimmäisen kyseenalaisia ja korruption määrä on sanoin kuvaimattoman suuri. Tästä huolimatta suomalaiset toivottavat Medvedevin Suomeen mielenosoituksella, jossa vaaditaan Karjalaa takaisin.

Suomen valtioonjohto ei voi kovin kärkkäästi ottaa kantaa Venäjällä oleviin puutteisiin, sillä se vaarantaisi diplomatisuhteet. Tottakai valtionjohtojen välisissä keskusteluissa, nämäkin asiat pitää olla esillä. Sen sijaan ihmisten järjestämät mielenosoitukset voisivat kohdistua nimenomaan ihmisoikeuskysymyksii. Ymmärrän, että ihmiset ovat katkeria siitä, että Karjala jäi talvisodan ja jatkosodan jälkeen Venäjän puolelle, mutta eiköhän aika olla jo kypsä unohtaa asia. Suomi on jo nyt liian iso maa, näin pienelle väestölle, pitäisikö turhaa maata saada vielä lisää. Toinen ongelmakohta on Karjalassa asuvat ihmiset, mitä heille tehdään? Pitääkö meidän nyt ajaa Karjalassa asuvat ihmiset pois kotoaan? Vastaukseni on, että ei pidä, Karjalaan liittyvät muistot kyllä elävät suomalaisissa pitkään, mutta reaalimaailmassa eletään nykyhetkeä ja nykyhetkeä ajattelen Karjalan palautuminen Suomelle toisi enemmän ongelmia, kuin positiivisia asioita.